MITÄ JOS MAAILMA JÄRKKYISI JA SIJOITUSTENI ARVO TIPPUISI NOLLAAN?

Mitä jos joka sijoittajan kauhuskenaariosta tulisi totta, ja sijoitusteni arvo tippuisi nollaan? Oletetaan vielä, että tämä ei olisi perinteinen markkinaromahdus jolloin kurssit korjaisivat itsensä ajan myötä, vaan joutuisin kirjaimellisesti aloittamaan kokonaan alusta? Ja siihen päälle jos vielä menettäisin kaikki säästöni?

Toisin sanoen mitä jos palaisin taloudellisesti siihen lähtötilanteeseen, jossa taloudellinen valaistumiseni johdatti minut uudelle polulle elämässäni noin kaksi ja puoli vuotta sitten?

Tarkoitan nyt hypoteettista tilannetta viis veisaten todennäköisyyksistä tai siitä, että miten näin muka voisi käydä ja jos oikeasti kävisi, kyseessä voisi hyvinkin olla kolmas maailmansota tai muu vastaava maailmanrauhaa järkyttävä tilanne, jolloin minulla olisi luultavasti myös isompia ongelmia harteillani.

Itkisinkö kovalla työllä ja vaivalla säästettyjä rahojani, aikaa, jonka olen laittanut uusin tapojen omaksumiseen, uusien asioiden oppimiseen, excelillä budjetin pyörittämiseen, loputtomaan hintojen vertailuun, ajoittaiseen kituuttamiseen?

Katuisinko sitä, etten laittanut rahojani sileäksi joka kuukausi, etten palkinnut itseäni työni hedelmistä välittömästi, etten ‘elänyt elämääni täysillä’ ja ‘nauttinut hetkestä’?

No totta hitossa. Parkuisin niin maan pirkuleesti. Tavoitteeni taloudellisesta riippumattomuudesta ja sitä myötä voimasta päättää itse miten vietän suurimman osan hereilläoloajastani – oli se sitten korporaatiokoneistossa, oman yritykseni ohjaksissa vai kenties jotain siltä väliltä tai aivan jotain muuta – olisi lähtöpisteessä. Olen myös todella kilpailuhenkinen (itseni) kanssa ja inhoan epäonnistumista. Olen tehnyt kovasti töitä päästäkseni tähän pisteeseen ja ketutuskäyrä olisi tietenkin taivaissa.

Mutta. Asioilla on aina kaksi puolta. Mitä tämä kaikki on antanut minulle?

En kokisi, että olisin ‘jättänyt elämättä’ opettelemalla taloudenhallintaa, säästämällä ja kyseenalaistamalla yhteiskunnan minulle valmiiksi laatoittamaa tietä, jota voin oravanpyörässäni rullailla kiihtyvällä vauhdilla hautaan asti pysähtymättä kertaakaan miettimään mihin olen menossa ja miksi.

En katuisi sitä, että en tarjonnut enemmän happea järjetöntä kulutushysteriaa hengittävän yhteiskuntamme keuhkoihin.

Rahalla ei ole itseisarvoa, se on väline elämänlaadun parantamiseen, itselle tärkeiden asioiden toteuttamiseen. Raha tuo onnea vain tiettyyn pisteeseen asti. Raha itsessään, oli sitä miten paljon tahansa, ei takaa onnea. Koska omat kirjalliset lahjani ovat hyvin rajalliset, lainaan yhtä lempikirjailijaani, joka on asian ytimessä:

If he needs a million acres to make him feel rich, seems to me he needs it ’cause he feels awful poor inside hisself, and if he’s poor hisself, there ain’t no million acres gonna make him feel rich, an’ maybe he’s disappointed that nothin’ he  can do will make him feel rich.

John Steinbeck, The Grapes of Wrath

Kaiken kaikkiaan, taloudellisen valaistumisen matka itsessään on ollut uskomattoman antoisa ja silmiä avaava.

Mitä minulle siis jäisi käteen jos hypoteettisessa tilanteessani palaisin lähtöruutuun?

1. Asioiden arvostaminen

Olen oppinut arvostamaan asioita aivan uudella tavalla. Olen oppinut, että ‘kaikkimullenytheti’-mentaliteetilla, mikään ei pidemmän päälle tunnu miltään. Olen oppinut, että helppous ei ole välttämättä oikotie onneen.

Mielihyvän lykkääminen myöhemmin odotettavissa olevan suuremman hyödyn saavuttamiseksi tuo todistetusti mukanaan monia positiivisia vaikutuksia – kuuluisin esimerkki tästä lienee Standfordin yliopiston tekemä ‘Marshmallow Experiment’. Tämä oli tutkimus, jossa lapsille tarjottiin vaahtokarkkeja. Heille annettin kaksi vaihtoehtoa: syödä yksi vaahtokarkki heti tai kaksi hiukan myöhemmin. Ne lapset, jotka malttoivat odottaa, kunnes saivat kaksi vaahtokarkkia, menestyivät myöhemmin elämässä monilla osa-alueilla keskimäärin paremmin kuin ne lapset, jotka valitsivat välittömän mielihalun tyydytyksen yhden vaahtokarkin muodossa. Muistettakoon, että käyttäytytymispsykologia on monimutkainen tieteenala ja tietenkään 4-vuotiaan yksi päätös ei määrää hänen koko elämänpolkuaan. Siitä huolimatta, lukuisat tutkimukset osoittavat, että yksi menestyksen mittari on itsekuri ja mielihyvän lykkääminen – kyky olla aina harhautumatta sinne, missä aita on matalin.

Itselleni ehkä konkreettisin esimerkki ‘delayed gratification’ – vaikutuksesta on asumismuotoni sen jälkeen, kun muutin pois Suomesta. Olisin voinut maksaa korkeampaa vuokraa ja asua mukavammin, mutta olisin nyt huomattavasti enemmän veloissa jos olisin tehnyt näin.

Olen asunut erittäin mielenkiintoisissa opiskelijaloukoissa – milloin ovat hiiret juosseet seinien sisällä, milloin ikkunani alla ollut paraateja/konsertteja/trancefestareita/karnevaaleja. Milloin säröytyneisiin ikkunoihini on vedetty reippaasti teippiä päälle, milloin talojen lämmöneristys on ollut kaukainen haave hytistessäni sängyssäni toppatakissa kolmen peiton alla. Milloin olen hyperventiloinut raivosta kämppisteni huudattaessa Bacheloria tai muuta vastaavaa kidutusmenetelmäksi luokittelemaani tv viihdettä volyymit katossa joka ikinen ilta, siitä hetkestä kun avaan kotioven siihen hetkeen kun menen nukkumaan. Yritä siinä rauhoittua töiden tai koulun jälkeen.

Olen onnellinen, että tämä elämänvaihe on vihdoinkin ohi, mutta olen myös onnellinen kaikesta kokemastani.

Sen lisäksi, että olen saanut hulvattoman värikkäitä muistoja, jotka voin toivottavasti joku päivä vanhana höpsönä mummona jakaa jälkikasvulleni, niin olen ä-ä-r-e-t-t-ö-m-ä-n onnellinen nykyisestä kodistamme.

Voi sitä riemua, kun melkein kuuden vuoden erinäisten jaettujen asumismuotojen jälkeen vihdoinkin muutin mieheni kanssa omaan asuntoon. Omalla tarkoitan sitä, että olemme ihan vain kaksistaan, asumme siis vuokralla. Meillä on yksi makuuhuone, mutta se on kaikki mitä tarvitsemme. Meillä on oma keittiö ja kylpyhuone, mitä luksusta! Meillä on keskuslämmitys! En myöskään joudu enää asumaan kaukana lähiössä, vaan voin kävellä töihin! Arrivederci public transport!

Ja kaikista tärkeimpänä asiana, jos haluan olla täydessä hiljaisuudessa kotona, se onnistuu, minun ei tarvitse enää joustaa omasta tilastani ja rauhastani.

Jos olisin aina asunut näin mukavasti, en varmasti osaisi arvostaa asuntoamme samalla tavalla – en tietenkään, eihän minulla olisi mitään vertailukohtaa. Hedonisen adaptaation rimani olisi niin korkealla, että olisin turruttanut kykyni tuntea mielihyvää näinkin yksinkertaisista asioista ja tarvitsisin paljon enemmän päästäkseni samalle kiitollisuuden ja mielihyvän tasolle.

2. Prioriteettien kirkastuminen

En pelkästään ole oppinut arvostamaan asioita, joita ennen saatoin pitää itsestäänselvyytenä, niin kuin yllä mainittu esimerkki osoittaa.

Sen lisäksi, että olen oppinut arvostamaan asioita enemmän, olen myös oppinut, että on äärimmäisen tärkeää mihin suuntaan rajallisen aikani ja energiani.

Elämme pidempään ja paremmin kuin koskaan aikaisemmin ja silti kärsimme yhä enenevässä määrin burn outeista, mielenterveyshäiriöistä, riittämättömyyden ja avuttomuuden tunteista.

Milleniaalisukupolvella haasteina löytyy esimerkiksi muuttuva työmaailma ja sosiaalisen median luomat paineet. Meidäthän tunnistaa siitä, että uskomme kaikki olevamme niin kovin erityislaatuisia, ja tarkoituksenamme on saavuttaa ‘jotain suurta’ ja jättää keskivertoelämä rivitalonpuoliskoineen, Volvoineen yms keskivertokansalaisille.

Miten välttää jatkuva riittämättömyyden tunne? Miten arvostaa arjen pieniä iloja, pysähtyä tähän hetkeen ja olla kiitollinen siitä, mitä jo on, eikä keskittyä siihen mitä vielä (muka) puuttuu?

Tässäkin taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on oiva työkalu.

Se pakottaa priorisoimaan ja pohtimaan, mikä sinulle on oikeasti tärkeää, mistä asioista nautit, ja mitä teet ehkä vain siksi kun kaikki muutkin tekevät niin.

Välillä näkee kirjoituksia, joissa taloudellisen riippumattomuuden liikettä kritisoidaan sen perusteella, että se tarkoittaa automaattisesti elämän lykkäämistä jonnekin hamaan tulevaisuuteen ja ennen sitä kituutetaan kuin sota-aikaan konsanaan. Miksi elää kurjuudessa nyt, eihän meistä kenelläkään ole varmuutta siitä, että olemme elossa toteuttamassa unelmiamme vuosien päästä kun olemme saavuttaneet taloudellisen riippumattomuuden?

Itse olen jyrkästi eri mieltä. Hetkessä eläminen ja unelmien toteuttaminen ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ovat kaikkea muuta kuin toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.Taloudellinen riippumattomuus on elämäntapa, joka pakottaa, kaikkien titteleiden, statussymbolien, merkkitavaroiden, talojen, autojen ja täyteen pumpattujen sosiaalisten aikataulujen takana katsomaan peiliin ja kysymään monta, usein epämukavaa kysymystä. Mikä minulle on oikeasti tärkeää elämässä? Mitkä asiat ovat prioriteettilistani kärjessä?

Tämän seurauksena koen itse eläväni enemmän hetkessä kuin koskaan aikaisemmin. Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on pakottanut minut riisumaan elämästäni paljon turhia asioita, jotka usein ovat myös suuria rahanreikiä. Yritän olla kerryttämättä liikaa tavaraa. Yritän käyttää sosiaalista mediaa hyvin rajoitetusti, sillä se on ihan järkyttävä aikasyöppö ja altistaa meitä jatkuvaan vertailuun, ja tätä myötä myös jatkuvaan kulutuskierteeseen. Haluan viettää aikaa vain niiden ihmisten kanssa, joista oikeasti välitän ja jotka tuovat positiivista energiaa elämääni. Silloin myöskin maksan mielelläni ravintolaillallisesta tai muusta vastaavasta maksullisesta aktiviteetista. Minulla on unelmia, joita voin toteuttaa ilman säästöprojektiani tai sen kanssa.

3. Kulutushysteriasta irtautuminen

Nykymaailma on hullu. Tavaraa pursuaa ovista ja ikkunoista ja aina on saatava lisää, hinnalla millä hyvänsä, oli se sitten omalla tai lainarahalla. Mikä on tarpeeksi? Ei mikään, olemmehan systemaattisen materialismipalvontaan erikoistuneen markkinointikoneiston aivopesemiä otuksia.

Vaikka olen tehnyt huomattavan parannuksen entiseen kovakuntoiseen shoppailijapersoonaani verrattuna, en voi väittää olevani pyhimys tässä asiassa, sillä parannettavaa löytyy edelleen.

En kuitenkaan tuhlaa enää aikaani kaupoissa pyörimiseen, se ei anna minulle mitään, päinvastoin, uuvun väenpaljoudesta, kirkkaista valoista ja melusta. Ostoskeskuksessa tuntuu kuin kaikki aistini saisivat täystyrmäyksen. Jos minulla on viikossa 2 vapaapäivää, haluanko tuhlata minuuttiakaan tuosta ajasta kaupoissa pyörimiseen? En, elle ole ihan pakko.

Lisäksi vuosien expat elämä on opettanut, että useimmiten suurin osa tavaroistani on pelkkä taakka itselleni, turhaa tilaa, aikaa ja rahaa vievä riesa. Vaikka olen nyt jotakuinkin asettunut aloilleni, ainakin toistaiseksi, kotimme on edelleen hyvin askeettinen – minulla esimerkiksi vanha puinen pyykkikori toimii sivupöytänä olohuoneessa ja viime viikolla rikoin toisen kahdesta kulhostamme.

Emme halua kerryttää tavaravuorta, joka pitää todennäköisesti tulevaisuudessa kuitenkin myydä/lahjoittaa/kuljettaa toiselle paikkakunnalle/hävittää. Muutama tavara on hankintalistalla (no se oikea sivupöytä esimerkiksi ja uusi puurokulho miehelle, pieni ruokapöytäkin olisi kiva ettei tarvitsisi sohvalla tai työpöydällä aina syödä). Ihmiset antavat täällä paljon hyvää tavaraa ilmaiseksi pois, joten seuraamme josko saisimme tehtyjä ilmaisia löytöjä tarpeisiimme. Meillä ei ole mikään kiire saada kotia Pinterest-kuntoon, mielestäni ihan muut asiat kuin hieno sisustus tekevät kodista kodin.

Kyllä minä edelleen varsinkin nettiostoksilla osaan rahaa kuluttaa, mutta yritän tuhlata (lähinnä) tarpeeseen ja harkitusti, myös käytettynä jos mahdollista.

Elo on kevyempää ja mieli kirkkaampi kun ympäristössä ei ole liikaa materiaa häiritsemässä.

4. Uusien asioiden oppiminen

Luulin ennen, että sijoittaminen todella monimutkaista ja lähinnä hyvin tienaavien kauppatieteilijöiden harrastus.

Tämän lisäksi minulla ei myöskään ikinä ollut ylimääräistä rahaa, jotka olisin voinut sijoittaa, joten ei minun tarvinnut sijoittamista juuri miettiä.

On niin paljon helpompi keksi tekosyitä ja päättää, että ei osaa/itseltä puuttuu jotain/muilla on helpompaa sen sijaan, että katsoisi peiliin ja ottaisi asioista selvää.

Juu kyllä hävettää nämä vanhat perusteettomat mielikuvani, mutta onneksi olen onnistunut kääntämään ne päälaelleen.

Olen aina ollut innokas lukija, mutta taloudellisen riippumattomuuden projektini myötä uteliaisuuteni on vienyt minua hurjaa vauhtia uusille vesille ja nykyään ahmin tietoa rahasta ja sijoittamisesta.  Nämä aiheet tietenkin leikkaavat myös monen muun tieteenalan läpi, joten olen lukenut suurella mielenkiinnolla myös käyttäytymispsykologiaa, taloushistoriaa ja viimeisimpänä tekoälystä ja sen kehityksestä.

Itsensä kouluttaminen on paras sijoitus – niin ärsyttävän kliseistä kuin se onkin.

5. Itseluottamus ja rohkeus

Ensimmäinen askeleeni järkevässä rahankäytössä oli vain pitää opintolainani entisellään eikä kasvattaa sitä enää lisää. Sen jälkeen sain kerättyä mukavan puskurin ja nyt varallisuuteni kasvaa joka kuukausi passiivisissa indeksirahastoissa. Myöhemmin aion mahdollisesti sijoittaa myös muihin omaisuuslajeihin, mutta näin on hyvä juuri nyt.

Niin kuin olen aiemmin kirjoittanut, jokainen onnistuminen on nostanut itseluottamustani. Uusien tapojen menestyksekäs opettelu ja tiedon hankkiminen on nostanut sitä entisestään ja auttanut minua askel askeleelta saavuttamaan tavoitteitani. Jos menneisyydessäni olin negatiivisessa avuttomuuskierteessä rahanhallintataitojen ja sijoittamisen suhteen, niin nyt olen loikannut itseään ruokkivaan positiivisuuskierteeseen. Mitä enemmän onnistun raha-asioissa, sitä enemmän haluan oppia, ja mitä enemmän opin, sitä paremmin onnistun käytännössä.

Lisäksi sillä, että tiedän tasan tarkkaan mihin rahani menevät ja miten voin itse vaikuttaa kulutukseeni on uskomattoman suuri voima, hätärahastoa unohtamatta. En enää koe olevani virran vietämä, uhri, jolla ei ole valtaa vaikuttaa omiin raha-asioihinsa, koska tuloni ovat liian pienet ja aina se raha vaan jonnekin katoaa ynnä muut kootut selitykseni. Minä kontrolloin raha-virtojani – ainakin ulospäin meneviä, osittain myös sisäänpäin tulevia – ja minulla on valta omilla valinnoillani vaikuttaa talouteeni. Niin yksinkertaista, mutta silti minulta kesti oppia.

Ja se hätävarasto, voi että nukun yöni paremmin kun tiedän, että vaikka jäisin työttömäksi huomenna tai jotain muutama kamalaa sattuisi, voisin säilyttää nykyisen elintasoni puoli vuotta, nuukailemalla vieläkin pidempään! Lisäksi vieläkin tärkeämpi merkitys hätärahastolla on minulle siinä mielessä, että jos läheisilleni tapahtuisi jotain Suomessa, voisin buukata liput seuraavalle mahdolliselle lennolle Suomeen, hinnasta välittämättä.

Hätärahasto on tunnettu  myös  niemellä ‘Fuck you money’ ja sitä se nimeomaan on. Jos elämä heittää märän rätin naamaan, niin Fuck You Money ainakin lievittää negatiivisia sivuvaikutuksia. Tuliko potkut (koettu on)? Fuck you, minulla on 6kk aikaa löytää uusi työ. Pyykinpesukone päätti jäädä aikaiselle eläkkeelle ennen sinua? Fuck you, missä on lähin kodinkonekauppa. Erosit kumppanistasi ja haluat pakoon palmun alle haavoja nuolemaan? Fuck You, sormi kartalle ja matkaa varaamaan.

Toivottavasti maailma ei ikinä järky näin pahasti. Jos näin kuitenkin käy, muistan, että olen rikkaampi, asioista, joita ei voi mitata osingoissa, myyntivoitoissa tai arvonnousussa.

Continue Reading

You may also like

TOIMISTOTYÖLÄISEN LUOVUUDEN KAIPUU

Photo by Aalto University, www.flicker.com

Miten lievittää rutiinin 9-5 toimistoarjen sivuvaikutuksia?

Itse olen vasta reilu vuoden ollut kokopäiväisesti siistissä toimistotyössä. Siitä huolimatta, että olen jos jonkinlaisia hommia tehnyt 16-vuotiaasta lähtien, niin tällainen työ on minulle ensimmäinen laatuaan. Aloitin toimistotyöt koulun ohella 2 vuotta sitten, mutta pari päivää viikossa oli ihan siedettävä eikä minulla ollut silloin suuria vaikeuksia asian suhteen. Pieniä nikotteluja ehkä, mutta ei sen ihmeellisempää. Kokopäiväiseksi siirryttyäni tilanne muuttui.

Voi että välillä on ollut vaikeaa. Nyt koen jotakuinkin sopeutuneeni toimistoelämän rytmiin ja ympäristöön, mutta se ei todellakaan ole ollut helppoa. Olen usein levoton, kun joudun olemaan sisätiloissa oman pöytäni ääressä. Tuntuu, että olen häkkilintu, kahlittuna korkeuksissa. Onneksi työnantajani on hyvin progressiivinen työhyvinvoinnin suhteen, minulla on säädettävä pöytä, joten pystyn seisomaan suuren osan päivästä. Pystyn myös vaellella ympäriinsä esimerkiksi puhelimessa ollessani. Lounaalla minun on pakko päästä ulos kävelylle – tulen hulluksi jos joudun olemaan sisätiloissa koko päivän. Ihanat työkaverini ovat aikaa sitten oppineet, että minusta ei saa lounasseuraa osastomme keittöön tai alakerran kahvilaan, ja välillä he pilke silmäkulmassa kiusoittelevat minua tästä antisosiaalisesta piirteestä.

Tämä ei liity itse työhöni, vaan puhtaasti toimistoelämän realiteetteihin. Pidän työstäni ja työnantajastani, ja koen, että työlläni on merkitystä ja saan auttaa ihmisiä.

Minun on vain niin kovin vaikeaa olla paikallani koko päivää ja vielä sisätiloissa. Lisäksi koen, että tarvitsen jotain luovaa tekemistä ei-niin-luovan työni vastapainoksi. Tämä oli osittain syy, miksi aloitin blogin kirjoittamisen. Viime aikoina on kuitenkin tuntunut, että tarvitsen vielä jotain lisää. Olen miettinyt maalaus – tai valokuvausharrastuksen aloittamista. Olen joskus nuorena käynyt kuvataideopistossa, ja muistan miten onnellinen olin maalatessani. Rakas siskoni saa edelleen räkänaurut tuon aikaisista mestariteoksistani, mutta taidehan on subjektiivista, eikö?

Päätin siis, että aloitan piirtämisen ja maalaamisen näin pitkän tauon jälkeen. Olen koko viikonlopun katsonut Youtubea je etsinyt tietoa tarvikkeista yms. Ja olen ihan yhtä innoissani kuin lapsena! En malta odottaa, että tilaamani väriliidut ja akvarellimaalit saapuvat. Juuri täällä kirjoitin kuinka harrastukseni ovat lähes ilmaisia. Toisaalta, täällä taas myönsin, että kyllähän minä muutaman lantin vapaa-ajan huveistani pulitan, mutta teen sen mielelläni. Niin myöskin tällä kertaa, sillä mielestäni harrastuksille on vaikea arvioida rahallista arvoa niiden tuottaman yksilöllisen, aineettoman hyödyn takia. Samoin kuin esimerkiksi matkustamisen suhteen. Sain noin rapiat 50 euroa kulutettua tilaukseeni, katsotaan kehkeytyykö tästä suurikin kuluerä tulevaisuudessa.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Miten te olette ratkaisseet asian?

Continue Reading

You may also like

5 TÄRKEINTÄ ASIAA, MITÄ OLEN OPPINUT RAHASTA JA SIJOITTAMISESTA TÄHÄN MENNESSÄ

 

1. HENKILÖKOHTAINEN TALOUDENHALLINTA ON JUURI SITÄ – HENKILÖKOHTAISTA

Photo by Samuel Zeller on Unsplash

Meillä jokaisella on uniikki taustamme, erilaiset tavoitteemme, arvomme ja unelmamme. Toiset  rakastavat pikkutarkkaa excelöintiä, joillekkin taas sopii suurpiirteisempi ja rennompi budjetointi. Yksi on säästäväinen luonteeltaan, toinen etsii jonkinasteista taloudellista turvaa ja kolmas halajaa täydellistä taloudellista riippumattomuutta. Tästä johtuen se, mikä toimii minulla, tuskin toimii sataprosenttisesti sinulla.

Nykyään sijoitusneuvoja pursuaa joka paikasta ja itselläni ainakin FOMO (fear of missing out) ilmiö meinaa tuon tuosta puskea pintaan. Tee näin, osta tätä, hajauta tänne, oletko jo sijoittanut kryptovaluuttoihin/ethän vain pitkällä tikullakaan koske enää Bitcoiniin, miten on asuntosijoittamisesi laita, onhan lapsilla omat rahastot myös, ja kun tuo markkinaromahdus on ihan kulman takana, niin mitäs meinasit sen suhteen tehdä, kuuluuhan portfolioosi nyt ainakin pieni prosentuaalinen osuus kultasijoituksia salkkusi suojautumisstrategiana – lista sen kun jatkuu vaan. Usein tuntuu, että olen ihan pihalla ja pitäisi tehdä ja tietää niin paljon enemmän.

Kuitenkin, oli se kuka guru tai asiantuntija tahansa näitä ohjeita suoltamassa – Oksaharjuja, Buffetteja ynnä muita mitenkään väheksymättä, päinvastoin – on tärkeää muistaa, että ihan perusasioilla pääsee pitkälle. Tiedosta, mihin rahasi menevät. Pidä taloutesi ylijäämäisenä. Hanki puskuri. Sijoita säännöllisesti. Muista, että sijoittamisesta ei tarvitse tehdä vaikeaa.

2. BUDJETTI TÄYTYY RÄÄTÄLÖIDÄ ITSELLEEN SOPIVAKSI, JOUSTAVAKSI JA REALISTISEKSI

Budjetti on vähän niin kuin dieetti. Jos yrität kieltää itseltäsi kaiken ja kituuttaa pavuilla ja puurolla, elämänlaatusi kärsii taatusti ja jossain vaiheessa motivaatiosi on tuomittu luovuttamaan ja luultavasti jätät koko leikin kesken. Pikaratkaisujen sijasta on parempi tehdä elämäntapamuutos, joka sopii juuri sinulle.

Tässä kohtaa on tärkeää olla raa’an rehellinen itselleen. Jos haluat käydä kampaajalla muutaman kuukauden välein, tämän täytyy näkyä budjetissa. Pitää vain muistaa kysyä itseltään mistä asioista on valmis tinkimään tämän vuoksi, jotta rahaa jää myös säästöön ja sijoituksiin. On turha tehdä budjettia, joka ei heijasta elämääsi. Itselläni esimerkiksi matkarahasto vie suurimman osan käytettävissä olevista tuloistani. Käytän myös suhteellisesti jonkin verran rahaa ruokaan, eikä minulla ole mitään ongelmaa laittaa rahaa harrastuksiin, vaikka lempiaktiviteettini ovatkin onneksi lähes ilmaisia. Lasken kuitenkin esimerkiksi tämän blogin  harrastukseksi, ja koska olin utelias ja halusin oppia uusia taitoja, vinguttelin iloisesti korttiani maksullisesta blogialustasta. Olen innoissani muokkaillut blogin ulkoasua (work-in-progress kuten näkyy) ja itsevarmana menin heti sörkkimään koodia (koko sivusto kaatui), mutta tekemällä oppii ja pointtina tässä siis, että olen a) aloittanut harrastuksen, joka tuo minulle iloa, b) budjettini kestää tämän vallan mainiosti, ja c) olen tarkka rahoistani ja yritän kuluttaa vain itselleni oikeasti tärkeisiin asioihin.

Muista myös, että budjettisi ei ole mikään kiveen hakattu Hammurabin laki! Budjetin on hyvä antaa hengittää ja elää hetkessä. Ihan niin kuin sinä ja elämäntilanteesi muuttuvat, myös budjettisi luultavasti muuttuu ajan myötä, joten on hyvä aina välillä tarkastaa, vastaako kulusuunnitelmasi nykyistä elämäntilannettasi.

Näiden lisäksi hätärahasto on ehdoton edellytys budjettisi toimivuudelle, sillä muuten tiukan paikan sattuessa – mikä varmasi tapahtuu jossain vaiheessa, oli se sitten rikkoutuneen pesukoneen, väärille päiville buukattujen kalliiden lentolippujen uudelleen osto (koettu on, voin kertoa, että kello 3 aamuyöllä ei välttämättä ole optimaalisin aika varailla mitään) tai vakavamman tapahtuman, kuten sairauden johdosta – budjettisi matka loppuu lyhyeen kuin kanan lento.

3. KAIKKIEN TULISI YMMÄRTÄÄ MITEN KORKOA KOROLLE ILMIÖ TOIMII

Photo by Sharon McCutcheon on Unsplash

On kansallinen häpeä, että tämä ei kuulu peruskoulun opintosuunnitelmaan. Niin kuin ei myöskään perus laskentatoimi – assets vs. liabilities ja mitä tarkoittaa nettovarallisuus. Korkoa korolle ilmiö ei ole vaikea konsepti, eikä ammattitreidaajien hyvin pidetty salaisuus, mutta silti se on valitettavan tuntematon monille. Tämä johtuu varmasti osittain siitä, että sijoittamisen usein ajatellaan olevan vaikeaa ja riskialtista.

Minulla itselläni ei aikaisemmin ollut suuria tunteita tai ajatuksia sijoittamisesta suuntaan tai toiseen. Niin kuin varmaan monet muutkin, ajattelin sen lähinnä olevan hyvin monimutkaista, vaativan vähintään jonkinasteisen kauppatieteiden tutkinnon yhdistettynä keskivertoa reilusti korkeampiin mediaanituloihin, ja näin ollen automaattisesti liian vaikeaa tällaiselle tavalliselle kaduntallaajalle. Nyt ihan hävettää oma vanha asenteeni – tietenkin jos päätän, että sijoittaminen on liian vaikeaa, asiaan mitenkään perehtymättä ja omaa informatiivista mielipidettä muodostamatta, nämä ajatukset ohjaavat käyttäytymistäni ja mielikuvani sijoittamisesta muuttuu itseään toteuttavaksi ennustukseksi.

No, sitten opin mitä korkoa korolle tarkoittaa, ja lamppu päässäni syttyi. Minulle oli todella voimaannuttavaa ymmärtää, että pienilläkin sijoituksilla voin ajan myötä kasvattaa varallisuuttani. Tieto on valtaa, ja itsensä kouluttaminen on paras mahdollinen sijoitus. Mitä enemmän kehität ymmärrystäsi ja taitojasi, sitä enemmän saat itsevarmuutta ja rohkeutta soveltaa oppimaasi.

Jos menneisyydessäni olin negatiivisessa avuttomuuskierteessä rahanhallintataitojen ja sijoittamisen suhteen, niin nyt olen loikannut itseään ruokkivaan positiivisuuskierteeseen. Mitä enemmän onnistun raha-asioissa, sitä enemmän haluan oppia, ja mitä enemmän opin, sitä paremmin onnistun käytännössä. Suosittelen kokeilemaan.

4. AIKA ON RAHAA JA TÄMÄ PÄTEE MYÖS MINUUN

Photo by Alex Perez on Unsplash

Itse tekemällä voi helposti säästää rahaa, mutta kaikkea ei tarvitse tai kannata tehdä itse vain, jotta voisi säästää muutaman lantin. Ulkoistaminen ei ole kirosana. Jos inhoat siivoamista ja koet, että se vie liikaa aikaasi, on ok palkata siivooja. Muista vain, että tämä raha on luultavasti pois jostain muusta. Sama pätee kokkaukseen, remonttihommiin, vaatteiden paikkaamiseen ja kaikkeen muuhunkin, mikä on mahdollista tehdä itse. Mieti, mikä tuntipalkaksesi tulee jos teet asian X itse? Mieti myös mahdollisia muita kustannuksia – jos olet täysin tumpelo asian X kanssa ja stressitasosi nousevat raketin lailla uusiin sfääreihin aina kun yrität tehdä asiaa X itse ja epäonnistumisen riski ja lisäkustannusten mahdollisuus tunaroidessasi ei ole mitätön, kannattaa vakavasti harkita olisiko parempi maksaa kyseisestä tavarasta/palvelusta.

Itselläni lasken myös työmatkailut tähän kategoriaan – voisin asua halvemmin kauempana keskustasta, mutta minulla kuluisi enemmän aikaa junassa seisomiseen.

Sen lisäksi, että säästän aikaani ja saan mukavasti hyötyliikuntaa kävellessäni töihin, säästän eniten henkistä hyvinvointiani ja potentiaalisia tulevaisuuden terapialaskuja, silla minä yksinkertaisesti en voi sietää julkista liikennettä. Syitä tähän on monia, mutta melko paha matkapahoinvointini ja jonkinasteinen klaustrofobia eivät ole niistä vähäisimpiä. Täälläpäin junat ovat myös ruuhka-aikaan aivan tupaten täynnä, ja varsinkin kesällä lämpötilat nousevat todella tukaliin lukemiin. Suurin osa ihmisistä joutuu seisomaan katossa kiinni olevasta tangosta roikkuen (meno ei ole ihan niin tasaista kuin Helsingin metrossa). Olen aivan liian usein löytänyt itseni naama kirjaimellisesti kiinni jonkun miehen ei-niin-freesissä (lue: valtavan kokoinen hikitahra) kainalossa – tämä ei varsinaisesti auta matkapahoinvointiani tai minkäänlaisia yrityksiäni saavuttaa zen mielentila näissä olosuhteissa. Vastaavasti joku itseäni lyhyempi epäonnekas sielu on löytänyt naamansa minun kainalostani, joka ei varmasti +30 asteessa ole myöskään raikas kuin aamunkoitto. Tästä voisin kirjoittaa loputtomiin, mutta ymmärrätte pointtini. Maksan mielelläni enemmän vuokraa säästääkseni aikaani (ja psyykettäni), jonka muuten kuluttaisin julkiseen liikenteeseen. Minulla ei ole mitään ongelmaa tinkiä tilasta ja asunnon kunnosta, mutta sijainnista en jousta. Toisaalta, pihistän tällä hetkellä  rutkasti esimerkiksi kampaajakäynneistä, sisustuksesta ja ravintoloista. En myöskään maksa liikunnasta mitään, sillä saan onnekseni ilmaisen kuntosalijäsenyyden työn puolesta.

Aika on arvokkainta, mitä sinulla on, ja koska kukaan meistä ei voi tietää paljonko meillä on kyseistä varallisuutta käytettävissämme, kannattaa olla tarkka mihin aikansa sijoittaa.

People are frugal in guarding their personal property; but as soon as it comes to squandering time they are most wasteful of the one thing in which it is right to be stingy.

– Seneca

5. OIKEA AIKA ALOITTAA ON NYT

Itse aloitin säästämisen samoihin aikoihin kun aloitin toisen tutkintoni. Tähän aikaan minulla oli opiskelijana hyvin pienet tulot ja opintolainaa jo valmiiksi yli parikymmentätuhatta euroa niskassa. Lisäksi tulevaisuudennäkymäni työllistymisestä kyseisessä maassa erittäin kilpailukykyisellä alalla, ja vielä ulkomaalaisena, eivät varsinaisesti olleet mieltäylentävät.

Tässä vaiheessa en siis todellakaan vielä edes miettinyt sijoittamista, vaan tavoitteeni oli, niin kuin olen jo aiemmin kertonut, ainoastaan olla kerryttämättä enää yhtään lisää opintolainaa. Lisäksi halusin saada sen vähän mitä pystyin säästettyä hätärahastoon. Elin todella niukasti yli puolitoista vuotta, ja onnistuin tavoitteessani. Onnistuin jopa keräämän pienen puskurin, joka tosin suli nopeasti muutaman todella ison kulun takia.

Ainut asia mikä minua tässä ajanjaksossa  kaduttaa on se, että olin yhtä mittaa 15 kuukautta käymättä Suomessa. En siis nähnyt perhettä tai ystäviäni koko tuona aikana. Tähän vaikutti osittain hektinen aikatauluni opiskelujen ja työn välillä. Jälkiviisaana tämä olisi kuitenkin ollut vain järjestelykysymys, sillä osittain koin myös, että minulla ei olisi ollut varaa reissata ellen olisi kajonnut opintolainaani. Onneksi virheistä oppii, ja nykyään minulla on reilu matkabudjetti. Puskurikin on aikaa sitten elävöitetty ja nyt voin lähinnä naureskella innovatiivisille tavoilleni säästää jokainen liikenevä penni tuona aikana.

Kaiken kaikkiaan, minulta meni melkein kaksi vuotta ennen kuin pääsin edes aloittamaan sijoittamisen. Tämä vaati pitkäjänteisyyttä, sinnikkyyttä, suunnitelmallisuutta ja lukuisia epämukavia tunnustuksia omista kulutustottumuksista ja rahaan liittyvistä uskomuksista. Olin myös yksinkertaisesti hirveän päättäväinen, vaikka välillä koti-ikävä oli niin kauhea, että kyyneleitä tuli enemmän kuin Suomessa on järviä ja kaupassa teki pennejä laskiessa mieli potkia papu – ja linssihylly uuteen uskoon.

Pienituloisena opiskelijana ei tietenkään ole yhtä helppo säästää kuin vakituisilla ansiotuloilla, mutta vaikea ei ole sama kuin mahdoton. Oikea aika ottaa oma talous haltuun on nyt, vaikka se aluksi tarkoittaisi ainoastaan omien kulutustottumusten tiedostamista. Tämän jälkeen voi pienin askelin lähteä rakentamaan itselleen sopivaa tapaa kerryttää säästöjä ja lopulta aloittaa sijoittaminen. Toisaalta, jos sinulla on jo vakaammat tulot, voit sukeltaa sijoittamisen maailmaan hyvinkin nopeasti. Miten ikinä aloitatkaan matkasi oman talouden haltuunottamiseksi, aloita se tänään.

It’s not because things are difficult that we dare not venture. It’s because we dare not venture that they are difficult.

― Seneca

Continue Reading

You may also like

PUUROKUNINGATAR

Uunipuuroni, tuorepuuroni, mikropuuroni – rakkaani kaikissa muodoissaan saa usein kyselyjä työpaikkani keittiössä – mitä oikein syöt aamupalaksi?

Omistautuneena evankelistana aloitan saarnani tuon kuninkaallisen hiutaleen mahdista.

Paasaan pyhän puuron hyödyistä jokaiselle karkuun pääsemättömälle (lue: kaikki epäonnekkaat kollegani, jotka nyt sattuvat olemaan keittiössä vain hakemassa sitä aamukahviaan eivätkä kuulemassa jonkun sekopäisen pohjolan muijan saarnaa jostain ikivanhasta viljalajista). Vakuutan, että veljeni huitelee melkein kahden metrin korkeudessa puuronsyönnin ansiosta – kenellekään ei  koskaan tule mieleen kyseenalaistaa kuinka sisko sitten jämähti normaalipituiseksi. Toivovat luultavasti, että lopettaisin jo.

Puuromaniani ansiosta olen ansainnut itselleni tittelin ‘Oats Queen’ ja paikan toimiston karikatyyrikerhossa ‘Gym Beast’ ja ‘Stressball’ seuranani.

Toistan mantraani kuinka puuro on hyvää, halpaa ja terveellistä. Monilahjakkuus, joka taipuu mihin vain. Minusta olisi ihanaa kirjoittaa keittokirja puurosta. Mieheni, niin kovin sukkela suustaan kun on, ehdotti, että kirjan nimi voisi olla Moazart. Tämä myös tarttui aika tiukasti hänen sanavarastoonsa, ja nykyään yksi lukuisista lempinimistäni on Moazart. Töissä olen siis Puurokuningatar ja kotona Moazart – olenko jo tehnyt selväksi rakkauteni kaurahiutaleisiin? 

Takaisin puuroon. Puuro ei ole vain aamupala. Siitä saa loihdittua herkullisen ja monipuolisen lounaan ja illallisen myös, lisää vain kasvikset ja kanamunat.

Jos joku nyt luulee, että kirjoittajan aivojen synapsiyhteydet kokivat jonkinasteisen oikosulun edellistä lausetta kirjoittaessa, niin voin luvata, että tästä ei ole kyse tällä kertaa.

Nimittäin puuroon voi helposti lisätä kasviksia. Vielä parempaa, voit lisätä sesongin mukaisia kasviksia ja pitää annoshinnan edelleen alhaisena. Bonuksenapysyt helposti puoli kiloa päivässä’ vauhdissa. Kanamunat voi halutessaan korvata muilla proteiinilähteillä, syömällä esimerkiksi rahkaa tai raejuustoa lisäkkeenä.

Oma kaikkien aikojen suosikkini on porkkanakaurapuuro. Eksperimentaalisena kokkina teen yleensä omia variaatioita, mutta täältä löytyy hyvä ohje aloittelijalle.

Et välitä porkkanasta, mutta rakastat kukkakaalia? Täältä pesee!

Miten olisi kesäkurpitsapuuro? You go it.

Puurosta saa myös helposti loihdittua herkullisia välipaloja. Kokeile esimerkiksi sisukkaan suosikkia kurpitsaleipää tai naurettavan helppoa 5 ainesosan banaanileipää.

Kun heität puurohiutaleet hetkeksi blenderiin saat helposti kaurajauhoja joita voit käyttää leivonnassa.

Päästä luovuutesi valloilleen – kaurahiutaleita voi käyttää myös murekkeisiin, pyöryköihin ja suurusteena kastikkeisiin.

Taivas on rajana ja ihme nimeltä Google tarjoaa loputtomasti inspiraation lähteitä

Muista, että voit aina korvata joitain aineksia halvemmilla tai jättää ne kokonaan pois.

Itse suurkuluttajana syön puuroa joka päivä aamupalaksi, useimpina päivinä myös välipalani sisältää kaurahiutaleita jossain muodossa. Edellä mainittu kurpitsaleipä on loistava välipala ennen juoksulenkkiä.

Mitä jos kokeilisit korvata edes muutaman aterian viikossa puurolla tai lisätä kaurahiutaleiden käyttöä muussa muodossa ja katsoa mitä tapahtuu ruokalaskullesi?

Continue Reading

You may also like

ZERO IS THE BEGINNING

 

Zero is the beginning on allekirjoittaneen nettovarallisuuden slogan tällä hetkellä, sillä se on aika tasan nolla tätä kirjoittaessa. Surkuttelun sijasta suuntaan katseeni innokkaana eteenpäin ja tavoitteeni kohti korkeuksia.

Tarve dokumentoida oma matka taloudellisesta valaistumisesta eteenpäin on siis tuonut tähän pisteeseen, eli blogin syntyyn. Kirjoittaminen on minulle henkilökohtainen terapiamuoto ja tapa järjestellä ajatuksiani, ja koska aika tuntuu oravanpyörässä juostessa katoavan kiihtyvällä vauhdilla sinne samaan määrittelemättömään paikkaan kuin joskus aikanaan rahanikin, niin haluan tällä tavalla pysähtyä mietiskelemään ja mahdollisesti myöhemmin palata ajassa taaksepäin.

Vaikka blogin aloittaminen on pyörinyt mielessä jo jonkun aikaa, niin toipuvana perfektionistina aloittaminen on kuitenkin ollut loputon suo, joka pitää raivata pois tieltään ennen kuin on ‘tarpeeksi hyvä’ ottamaan ne kuuluisat horjuvat ensiaskeleet. Toisaalta olen myös toiminnan nainen ja ‘jos ei nyt, niin koska sitten’ nalkuttava itsepäinen ääni takaraivossa ei suostu hiljentymään.

Siispä, kun ei tässä mitään jusseja tämän pohjantähden alla olla, niin heivaan nyt tämän kuvitteellisen suoni helvettiin ja käyn tuumasta toimeen – en tosiaankaan halua päätyä sitku-mentaliteetin uhriksi, joka vie hautaansa lähinnä katumuksesta kirkuvia sieluja.

Paitsi kun puhutaan rahasta ja talouden hallinnasta, jolloin mielihyvän lykkääminen ei ainoastaan johda taloudelliseen turvaan, vaan usein myös arvojen ja prioriteettien kirkastumiseen, ja niin kuin itselläni kävi, yksinkertaisempaan elämään (tämä on matka, joka jatkuu ja jatkuu…).

Joten olkoon tämä blogi opinahjoni, missä suorittaminen on turhuutta. Missä pohditaan rahankäyttöä ja sijoittamista, jaetaan penninvenytysvinkkejä ja pohditaan, mitä on vauras elämä – eikä vain rahallisesti.

Missä rahasta puhuminen ei ole tabu, vaan inspiroivaa ja älyllisesti stimuloivaa.

Kuka oikein on Sisukas Sijoittaja? Seikkailija sielultaan, introvertti luonteeltaan, utelias innostuja, periksiantamaton pohdiskelija.

Olen kolunnut maailmaa, mennyt, vielä vähän kauemmaksi, vielä vähän pidemmäksi aikaa, janonnut seikkailuja oman elämäni Phileas Foggina. Olen karistanut arjen latteudet kannoiltani, antanut adrenaliinin nousta päähäni lentokoneen moottorien humistessa. Yllättäen arki se on kuitenkin kiertolaisellakin ja olenkin nyt muutaman mutkan kautta asettunut nykyiseen kotimaahani. Haastetta omaan tilanteeseeni tuovat siis expat elämän kommellukset.

Lets go.

Continue Reading

You may also like